Pieni punainen klemmari
Muutama vuosi sitten alkanut saaga punaisesta klemmarista ja vaihdantalaouden ihmeistä on yksi hauskimmista esimerkeistä siitä, mitä pienellä ripauksella esteetöntä hulluutta ja pientä yritteliäisyyttä voi saavuttaa. Heinäkuussa 2005 kanadalainen blogaaja Kyle MacDonald ilmoitti blogissaan, että haluaisi vaihtaa pienen punaisen klemmarin johonkin muuhun esineeseen - ja tavara lähti kiertoon. Vuoden kuluessa blogin maine kiiri ja vaihdettavat esineet suurenivat.
Vaihtotavara ei ollut ainoastaan esineitä: mukana kierrossa oli mm. levytyssopimus, joka vaihtui vuoden vuokraan, joka vaihtui yhteen iltapäivään Alice Cooperin kanssa, joka vaihtui KISS-keräilymemorabiliaan, joka sitten toi elokuvaroolin. Uutiskynnyksen verkon ulkopuolellakin Pieni punainen klemmari ylitti siinä vaiheessa, kun Kyle MacDonald vaihtoi leffaroolin omakotitaloon Kiplingissä, Saskatchewanissa, Kanadassa.
Klemmarin vaihtokierros ilmeisesti päättyi taloon, mikä Kylellä oli plakkarissa alunperinkin, mutta tarina ei siihen lopu. Tempauksesta on meneillään kaiken maailman leffaprojekteja ja sivuraiteita riittää melkein loputtomiin. Viimeisimpien joukossa klemmarisivulla on katsottavissa barcelonalaisen mainostoimiston Polo-mainos (se auto siis), johon Kylen klemmaritarinaa on käytetty. Klemmarista näyttää tulleen siis kaikin puolin menestyvä bisnes.
Hulluus (tai rahastuskeinojen keksiminen - miten kukakin tämän haluaa ottaa) sitäpaitsi kulkee ilmeisesti suvussa. Reilu viikko sitten Kylen veli vaihtoi syntymänimensä siihen, mitä eniten tarjoava ehdotti. Freebeestore.com voitti tarjouskilvan ja niinpä Scott MacDonald on nykynimeltään Freebeestore. Nimenvaihto tapahtui hintaan $37,000.01.
Tarinan ja sen jatkoa sivujuonteineen voi lukea One Red Paperclip -blogissa ja veljen nimenvaihdosta lisää Choose My Name -sivulla.
1 kommentti:
Tämä tosiaan on hieno esimerkki siitä, mitä kaikkea voi tapahtua, kun vain uskaltaa lähteä toteuttamaan omia ideoitaan!
Jotenkin toivoisi, että samanlaista uhkarohkeaa päätöntä otetta käytettäisiin myös sekä kulttuurialan tuotannoissa että tuotteissa. Tuotannoissa vetäydytään helposti raharajoitusten kuoreen, vaikka tällaisen idean ei tarvitsisikaan olla tuotantokoneistoa rasittava tai lisäresursseja vaativa. Tuotteissa (ja tuotteistuksessa) on sama asia. Kävin viime joulun alla Käsityön museon joutorilla ja vaikka tuotteet olivat hienoja, suurin osa oli vain hienoja. Niitä on nähty. Useista tuotteista puuttui se pieni twisti, joka olisi tehnyt siitä erikoisen. Samoin tekijöiltä puuttui tietynlainen brändi - kukaan ei noussut esiin. Tietenkin tähän vaikutti varmaan se, että ensimmäisen kerran kävin itse tapahtumassa katsomassa tilannetta markkinoinnin / tuottajan näkökulmasta osana opintojani, mutta havaintoni hämmästyttivät itseänikin. Koetaanko kulttuurialalla markkinointi jotenkin epäpuhtaaksi toiminnaksi?
Olisipa hauska nähdä Suomalaisen tekijän nettisivuilla jotain pientä piristettä klemmarin suuntaan. Ei tietenkään samaa ideaa, mutta ehkä sitä, mitä voisi olla, voisi innofoorumissanne ideoida?
Anna L
- tuottajaopiskelija
Lähetä kommentti